Päätin sitten kuitenkin lähteä mummoni hautajaisiin. Ne olivat viikko sitten perjantaina. Ehkäpä oli paras vaihtoehto terapeuttisessa mielessä itkeä silmät päästä paikan päällä. Koko siunaustilaisuuden satoi vettä kaatamalla, mutta kun lähdimme haudalle vettä ei tullut enää pisaraakaan. Muistotilaisuuden aikana aurinkokin alkoi paistaa ja päivästä tuli ilman suhteen ihan mukava. Kumma kyllä, hautajaisista ei muodostunut mitään ihmeellistä show'ta, vaikka olin vuosia ollut isäni kanssa mykkäkoulussa. Nyt hän jopa puhui minulle oma-aloitteisesti.

Vietin pari yötä pikkusiskoni luona ja näin hänen poikansakin (kuvia hänestä 'pikkumiehen elämänalkua' sivulla). Ikää Hugolla on nyt 1v 4kk ja meno on kova, puhettakin alkaa tulla jo pari sanaa.

Alkuviikosta sain kuulla toisenkin suruviestin. Iso-setä on nukkunut pois. Hän äitini isän puolelta. Hautajaisista ei ole vielä tietoa.