Olen ollut koko ikäni innokas käsitöiden tekijä ja tämä johti siihen, että päätin kouluttautua ompelijaksi. Kouluaikana tapaisn tulevan mieheni. Valmistuin mallipukineiden valmistajaksi/vaatturiksi Joensuussa 1989. Teinkin alan töitä reilun vuoden. Sen jälkeen olen saanut aikaiseksi pari reipasta poikaa ja kokeillut useampaa ammattialaa. Mm. vaneritehtaassa liinavaatevarastossa ja siivoajana.
Alojen kokeilu meni niin pitkälle, että vuosituhannen vaihteessa hommasin itselleni laborantin paperit ja tein laboratoriossa töitä 1 ½ vuotta. Sitten tämä ala riitti. Työ oli kyllä mielenkiintoista, mutta työtahti ei. Samoihin aikoihin otin eron ja muutin uuden rakkauden perässä lounaisrannikolle.
Ennen muuttoa kävimme Juankoskella Juicen torilla.
Ja kun oli VR:n kesälippu käytössä, niin päätimme tehdä extempore-matkan Ouluun. Sieltä löytyi todella hyvä ravintola Willi Sika. Jo pelkillä alkupaloilla sai mahansa täyteen.
Ja jottei reissu olisi mennyt liian vakavaksi, mietimme jo käyntiä paikallisessa bingossa. Tyydyimme kuitenkin ottamaan vain kuvan ovesta.
Noista ajoista ovat hiuksetkin kasvaneet hurjasti. Kuvien ottoaikaan ovat just olkapäille ulottuvat, nyt yltävät jo puoleen väliin selkää. Ehkäpä saan sittenkin kasvatettua nuoruuteni mittaan hiukseni. Silloin ne olivat melkein vyötäisille. Ja letti oli paksu.
Sitten tuli kevät ja kesä 2006. Alkoi hengenahdistus, jonka luulin johtuvan raa'asta merituulesta. Kunto vain huononi pitkin kevättä ja kesäkuun alussa kävin jalan laskimoveritulppaepäilyn takia päivystyksessä. Mitään ei löytynyt, sain vain ohjeet seurata vointiani tarkemmin. Kunto tippui ja lopulta romahti loppukesästä. En päässyt enää tuolista ylös hengästymättä. Eikun taas päivystykseen ja tällä kertaa vietin sitten TYKS:ssä reilun viikon. Diagnoosi oli molemminpuolinen keuhkoveritulppa. Ei ihme, etten saanut kunnolla henkeä kävellessäni. Nyt sitten olen nostanut kuntoani pikkuhiljaa ja keväällä 2007 uskalsin nousta jo pyörän selkäänkin. Portaiden nousu on vielä joskus hankalaa, mutta jokainen päivä minkä kuljen ilman suurempaa hengästymistä, on minulla voitto.
Keväällä 2007 päätin, että nyt on taas alanvaihdon aika. Tavallaan palaan entiseen ammattiini, tosin ompelukohteena eivät enää ole vaatteet vaan purjeet. Olin kurssilla, johon sisältyi 2 kk työharjoittelujakso ja minä pääsin mukavaan pieneen purjeompelimoon. Työ oli fyysisesti raskasta, mutta pomo opetti kärsivällisesti uudet työvaiheet ja viihdyin siellä muutenkin. Harmi vain, etten voinut jatkaa siellä harjoittelujakson jälkeen. Kävin toisessa purjeompelimossa haastattelussa kesäkuussa 2007 ja yllätyksekseni pääsin sinne töihin. Aloitan syksyllä 2007 työt ompelimon puolella. Tammikuun alussa päättyi koeaikani ja nyt sitten olen vakituisena työntekijänä.
Vaatteita olen kaikki nämä välivuodetkin ommellut ja suunnitellut ihan harrastuksena. Lisäksi olen innokas neulomaan ja virkkaamaan. Silloin tällöin innostun tekemään korujakin, lähinnä helmiä ja korvakoruja. Kyseisiin harrastuksiin löydät linkit etusivulta.
Kaiken tuon lisäksi minusta tuli täti huhtikuun 2007 lopussa, kun pikkusiskoni sai potran pojan.
Tässä pikaisesti elämästäni, laitan jatkoa ehtiessäni.
Nyt eletään syyskuuta 2009 ja olen jo tuplasti täti kun siskoni sai toisen pojan keväällä. Jatkan edelleen samassa työpaikassa ja viime viikolla tuli jo 2 vuotta täyteen. Tosin nyt kun on 'lama' meilläkin tuli lomautuksia, joista yritetään selvitä lyhennetyillä työviikoilla ainakin toistaiseksi.
Vuosi on vierähtänyt ja lomautuksestakin selvittiin. 3 vuotta tuli täyteen ja täydet kesälomatkin on sitten lusittu ensimmäistä kertaa elämässä. Eipä ole näin pitkää työsuhdetta ollutkaan aikaisemmin.
