Niin onhan minulla omatkin pojat. Tällä hetkellä he ovat 13- ja 17-vuotiaat. He asuvat isänsä luona toisella puolen Suomea. Jarno istuu ja Jere seisoo tuossa kuvassa, joka on otettu 2006 huhtikuun lopulla. Avioeroni jälkeen meni reilu 2 vuotta, ennen kuin kumpikaan suostui ottamaan yhteyttä. Viime keväänä sain nuoremmalta äitienpäiväkortin viikon myöhässä anteeksipyyntöjen kera, silti se nosti tunteet pintaan. Olin nähnyt poikia edellisen kerran pari vuotta aikaisemmin vanhemman konfirmaatiopyhänä. Pari viikkoa sitten Jarno otti yhteyttä ja nyt olemme chattailleet ja jutelleet puhelimessa. Kaiken lisäksi Jarno tulee hyvin toimeen uuden mieheni kanssa, heillä on samanlainen huumorintaju.
Jere opiskelee toista vuotta ammattikoulussa autopuolella kaksoistutkintoa ja Jarno viimeistä ala-asteen luokkaa (vai onko se alakoulu nykyään) puolella. Hyvin on molemmilla koulu mennyt, pelkkiä kiitettäviä tulee kuulemma kokeista. En voi muuta kuin olla ylpeä pojistani.
Syyskuussa 2009: Jeren pitäisi valmistua jouluksi ja Jarno pääsi ripille kuluneena kesänä. Molempien koulu menee kuulemma hyvin.
Syyskuussa 2010: Jere valmistui vuodenvaihteessa automekaanikoksi ja hankki samalla kaksoistutkinnon. Kyllä äitee on sitte ylpee 
Sai työpaikankin heti valmistuttuaan.
